tarinoita elämästä

Istun liikuntatunnin jälkeen paskalla. Puhelimeeni tulee viesti jossa on omenahotellin varaustiedot. Lähettäjänä lihaksikas ystäväni Savosta. Pojat on tulossa kaupunkiin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Jyväskylään on siis saapumassa kaksi atleettista herrasmiestä ja aikomuksena on viettää rankka bileviikonloppu. Päätän ottaa puhelun Savon suuntaan noin klo 14; “Oon tässä syömässä, ollaan varmaan neljän maissa siellä..” No niin varmaan, ajattelen. Aikamääreissä pysymättömyyden maailmanmestaruus kakkonen oli taas antanut aikamääreen jossa hän ei ikimaailmassa tulisi pysymään.
Kello lähenteli kahdeksaa. Otan puhelun pojille; “Ollaan tässä Vaajakosken kohdalla, kohta siellä..”
Alan tehdä lähtöä kohti omenahotellia. Nautin pohjalle yhden jumalten luoman rainbow-siiderin ja aloitan taipaleen kohti keskustaa.
Saavun herrojen sviittiin jossa minua odottaa tuttu näky; paljon olutta ja Japin kofeiinikapselit. Herrat toivottavat minut tervetulleeksi. Vaihdamme kuulumiset ja nautimme olutta. Herrojen vaunut ovat kuulemma sakkopaikalla joten heistä verbaalisesti lahjakkaampi lähtee hoitamaan asiaa. Homma hoituu yllättävän näppärästi ottaen huomioon että auton ikkunassa oli jo sakkolappu ja parkkipirkosta näkyi enää selkä. Pikaisen taivuttelun jälkeen sakko mitätöidään mutta saatille ei päästä. Hyvä suoritus kumminkin. Viskipullo jäi silti autoon.
Seurueella alkaa olla nälkä, joten suunnistamme kohti hampurilaisravintolaa. Saan sieltä vatsanpuruja vaikka en niitä tilannutkaan. Japi jäätyy tiskille. Alamme porukalla mietiskellä missä Kuokkalan-hirviö mahtaa tällä hetkellä oleilla. Otamme puhelun jonka dialogi on yksi jäätävimmistä ikinä; “Paljon kello?” , “Varttia vaille yhdeksän”, “Joko se o yli yhdeksän?” , “Ei ole” , “No minä kävelen” tuutuutuut.. Herää epäilys puhtaista jauhoista.
Saavumme takaisin hotellille. Huomaamme tutun habituksen. Hirviöhän se siellä seisoskelee hotellin portilla uusi vaatekerrasto päällään. Hirviö ei osoita minkäänlaisia sekavuuden merkkejä. Hän kertoo uppoutuneensa tutkimaan bussiaikatauluja puhelun aikana. Sivulauseessa hirviö vielä ilmoittaa että on juonut 20 kaljaa tänään. No sepä hyvä, ajattelen.
Siirrymme sisään ja viskipullo jää vielä kerran ulos. Janoisin mies/pullon omistaja lähtee sitä noutamaan. Pullo saapuu ja viskinmaistiaiset alkavat. Itse en niihin voi valitettavasti osallistua, sillä aamulla on oltava skarppina harjoituksissa. Seuraan humaltumista hetken aikaa ja päätän poistua kotitukikohtaan. Tästä eteenpäin mennään kuulopuheiden perusteella. Pojat olivat olleet humalassa ja hauskaakin oli välillä ollut. Ei siitä sen enempää.

Juhannus, tuo keskikesän perseilypyhä oli ovella. Olimme porukalla päättäneet mennä Himokselle sitä juhlistamaan. Drama oli aloittanut jaloviinamaistiaiset jo hyvissä ajoin kahta päivää ennen ja olikin näin ollen todella kovassa kisakunnossa aattoaamuna. Minulle oli napsahtanut työvuoro JUMALAUTA JUHANNUS-AATOLLE!!! Irvistelin työvuoron loppuun ja ajoin kotiin sen minkä Peugeotista irtosi. Vielä kun saisi porukan kasaan niin pääsisi aloittamaan siirtymisen kohti Keski-Suomea.
Jengi saatiin kokoon niin helposti että meinasi alkaa vituttaa. Juomat ja juojat lastattiin autoon ja matkaan lähdettiin kahdella valkealla urheiluautolla. Meidän autossa oli Kaboom-merkkistä urheilujuomaa 0,7 litraa. Alun hiljaisuuden jälkeen juttu alkoikin jo luistaa ja kohta mietittiin kenestä tulee lastemme kummeja ja kenestä bestmaneja. Sitten pysähdyttiin kuselle.
Matka jatkui ja autossamme tunnelma oli kovassa nousukiidossa. Kaboom oli uponnut poikiin hyvin ja humalatila alkoi olla todella kokonaisvaltainen. Ikään kuin boostatakseen juomisen tehoa, Drama muka hävitti korkin kaikista viinapulloista. Se toimi. Tähän väliin mainittakoon että kuski oli selvin päin, mutta käyttäytyi ja puhui kuin matkaseura. Sitten pysähdyttiin kuselle ja paskalle.
Tavoite oli tämän pysähdyksen jälkeen päästä mahdollisimman nopeasti määränpäähän, sillä kuskin asemassa nousuhumalaisten, iloisten, lähes satakiloisten hupiveikkojen katselu vitutti. Olisin halunnut olla jo tuossa tilassa. (paitsi satakiloinen). Hyvän musiikin soidessa ja rakot tyhjänä juoma näkyi maistuvan vielä paremmin. Eikä aikaakaan kun Kaboom oli tyhjä ja kyytiläisten kunto sen mukainen. Alkuun ujostellut Kondiskin alkoi saada juonen päästä kiinni. Sitten pysähdyttiin kuselle. PRKL
Perille päästiin asettamastani aikataulusta pahasti jäljessä, joten aloitin leirin pystytyksen raivoisalla vauhdilla. Betonimies Drama ei humalaltaan kyennyt oikein mihinkään muuhun kuin narun pätkimiseen puukolla, joka muita hieman hirvitti. Kondiksen panos jäi odotetusti sähläämiseen ja joutavaan palloiluun. Leiri saatiin kuitenkin kasaan, mutta siinä vaiheessa Kondis “koska munasillaan eivät antaneet” Rissanen oli jo ehtinyt hypätä benji-hypyn pelkät bokserit jalassa. Hyppyyn mies oli jo ehtinyt löytää rahoittajankin. Tehokasta.
Lopulta sain itsekkin siiderin auki ja olon sekavaksi. Olin tosin muita pahasti jäljessä. Aloitin kuitenkin pikimmiten maailmallakin tunnustetun kirimiseni eikä aikaakaan kun jo esitin läpinäkyvän sadetakkini avulla laukeamaisillaan olevaa penistä. Hupia siitä riittikin hetkeksi. Olin myös hetken aivan varma siitä että Drama syö itsensä hengiltä. En ole koskaan nähnyt syötävän viittä saarioisen paskalettua ja pussillista riisipiirakoita sellaisella raivolla. Tämä oli kuitenkin se reissu, jolla kyseinen mies oppi oksentamaan, vaikka väkisin.
Reissun mottona oli: Akat saa jäädä Alaskaan. Jostain helvetin syystä niitä kuitenkin pyöri tasaisin väliajoin lähistöllä. Sain suurimman osan kuitenkin häädettyä huonoilla lappalais-imitaatioilla. Yhdestä ei sitten päästykään eroon millään. Ensiksi olin aivan varma että joku on huvitellakseen laittanut jonkunlaiselle liskolle tulenpunaisen peruukin ja silmälasit päähän. Kaikkien kummastukseksi se kuitenkin puhui jotain kieltä. Tunnistimme sen myöhemmin pohoojalaaeseksi murteeksi. Ristimme otuksen Alavuden Ninaksi. “Nainen” kertoi että häntä on puukotettu 8 kertaa entisen poikaystävänsä toimesta. Jostain helvetin syystä sama mies kuului kuitenkin hetken päästä seurueeseemme.
Kaveri vaikutti juuri siltä että kun hän ottaa rähinäviinaa niin vaimo ja lapset saa kirveestä. Heppu oli kuitenkin lauhkealla tuulella ja masentui kun Alavuden Nina ei huomioinut häntä mitenkään. Puukkomies pyysi minua kanssaan tupakalle sivummalle ja aloitti vuodatuksen paskasta elämästä ja siitä kuinka hän on pahoinpidellyt rakastettuaan. Olin ihan varma että nyt tuo härmän poika kaivaa jostain puukon ja kokeilee minuakin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Viinahammastani kolotti ja aloin lietsoa pojalle että aloita uusi elämä. Ei aikaakaan kun olin jo puhunut pojan ajamaan taksilla Seinäjoelle. Katselin vasten aurinkoa kun se hullu käveli pitkin golfkenttää häviten auringonlaskuun. Maalauksellinen hetki. Minun kohdaltani viinan tinttuu sai taas jatkua ja sehän jatkui.
Olimme festarialueella liikkeellä hyökkäyskolmikolla Mika “huoranpalasia” Punavuori, Motoriikka-J ja minä. Saimme aikaan suurta hämmennystä osittain ainakin stratosfääriin ulottuvan humalatilamme, mutta myös ostamieni ufolasien takia. Kyseiset lasit ovat jo kulttimaineessa. Liikkeellä oli melkoinen omituisten otusten kerho. Vastaan tuli milloin hämähäkkimiestä, milloin Batmaneja. Eksyimme diskoon ja lopulta takaisin autolle.
Minulla oli jäljellä vielä jonkin verran päärynäsihua. Päätin että istun niin kauan kylmälaukkuni päällä nauttimassa märkää sizzoa kunnes juomat on juotu. Niin tapahtui ja juomaa taisi todellisuudessa olla ihan rutkasti sillä heräsin autostani seuraavana päivänä klo 3. Astuin ulos autosta ja oksensin. Silloin päätin, etten tänään enää juo. Paitsi tämän yhden jonka juuri avasin.
Loppureissu menikin Kondiksen huonoa motoriikkaa seuratessa ja toruessa miehen täysin järkeä vailla olevia tempauksia, joista mainittakoon pallogrillin kaataminen ja puolillaan olevan oluttölkin ilmaan heittäminen suuressa väkijoukossa. Punavuoren reissun edesottamukset ovatkin sitten nähtävissä 7päivää-lehden nettisivuilla. Jos jollain on tähän lisättävää niin voi lisätä. Loppuun voisin todeta että onneksi juhannus on vain kerran vuodessa.

P.S. Jotta pääset reissun tunnelmaan mukaan, laita Poika saunoo hittibiisi soimaan taustalle päättymättömältä kasetilta. Se vitun renkutus soi joka puolella ja kokoajan ja kaikkialla ja joka vitun hetki. LOPPU

Oli taas se aika kesästä kun porukka kaivoi kumiveneet kätköistään ja suuntasi kohti Tervalanrantaa aikomuksena laskea suonenjokea alas aina rantapaviljongille asti. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapahtumaan ottikin osaa reilut parikymmentä venekuntaa. Olut maistui ja aurinko paistoi. Kylän seppä oli takonut uimarenkaastaan Boomboxin, jossa oli auton radio ja jopa subwoofer. Mainiot puitteet kesäiselle tapahtumalle.
Otettiin kuva kaikista osanottajista. Porukka näytti hyväkuntoiselta ja iloisen humalaiselta jo aamupäivästä. Ihailtavaa suorittamista. Liittymäasioita juuri ennen vesillelaskua hoitamaan lähtenyt Antti myöhänenkin saatiin raahattua paikalle ja matkaan päästiin auringon paistaessa. Poppi soi ja virvokkeita nautittiin. Virta vei.
Vahvasti humaltunut kumivenepataljoona saapui hetken melomisen jälkeen ensimmäiselle pysäkille, Kimpanlammen laavulle. Kukaan ei ollut hukkunut eikä juoma ollut loppunut keneltäkään. Porukka oli intoa täysi kuin kaljapullo. Eikun nuotioon tulet ja roskaamaan. Porukasta otettiin toinen ryhmäkuva, jossa saatoimmekin jo nähdä ensimmäisen paljaan perseen, hienoa. Perse muistutti erehdyttävästi vieressä istuneen entisen urheilijalupauksen naamaa. Naurua riitti.
Matka jatkui ja osa porukkaa oli päässyt uimahommiin. Osa humalassa kaatuillen, osa vasten tahtoaan. Itse taisin pudota puunrungon päältä jokeen jossain vaiheessa. Ainakin housuni olivat kastuneet. Samaan aikaan toisaalla tuhdissa hönössä ollut Antti ajautui rantaan ja havahtui todellisuuteen. Poika-poloinen oli nukahtanut onnellisena humalatilastaan ja kesäisestä auringosta. Mies oli jäänyt pahasti jälkeen muusta porukasta. Huomasin että Antti puuttuu ja jättäydyin joukon hännille. Eikä aikaakaan kun tutut jalkapohjat ja viikset jo näkyivätkin joenmutkan takaa. Ei vieläkään hukkuneita, mahtavaa. Kävimme läpi reissun tapahtumia ja jatkoimme matkaa.
Ennen pitkää saavuimmekin Myllykoskelle. Sekava seurueemme päätti rantautua hetkeksi ja yksi meistä ehti hyvän tovin hauskuuttaa viereisessä majatalossa häitä viettänyttä seuruetta riisumalla itsensä alasti ja patsastelemalla sillankaiteella. Atleettinen vartalo oli esillä ainakin kymmenen kuvan verran ja kuin ihmeen kaupalla mies ei pudonnut kaiteelta jokeen. Kyseisen herran motoriikka ei nimittäin kemiallisen haitan alaisuudessa ole paljoa kävelemään oppineen lapsen tasoa korkeampi.
Matka jatkui taas. Tosin muutama Explorer-merkkinen vene oli jo muuttunut Exploderiksi ja venekuntia yhdisteltiin tarpeen mukaan. Otin voimieni tunnossa varmaan kilometrin mittaisen spurtin ja katkoin siinä samalla aironi.. perkele. Loppumatka tosin meni mukavasti tuuliajollakin, sillä matkaa ei ollut paljoa jäljellä. Saavuttiin paviljongille jossa odottikin lämmin sauna.
Väki otti häppää terassilla. Jonkin ajan päästä lähdin kuitenkin seurueeni kanssa meille jatkamaan. Matkalla herra-J ehti kuitenkin vielä virtsata alasti keskustan Siwan pihaan. Tapahtumasta on myös valokuva, joka on hauska. Sinä iltana ehdittiin vielä juoda lisää, pudota trampoliinilta ja huoneeni ikkunasta, joka sijaitsee toisessa kerroksessa. Ei kuolonuhreja. Aamulla asianomistajan nilkka oli kipeä. Minua sattui päähän. Menin ulos, kyykistyin ruusunmarjapuskan juurelle ja oksensin.

Olimme jo edellisvuonna kokoontuneet kaveriporukalla pulkkamäkeen joulupäivänä. Tänä vuonna homma saatiin yllättäen jo melko isoksi sillä osanottajia tuli paikanpäälle kolmisenkymmentä. Kiitos facebookin ja nykyajan sosiaalisen median. Sain lietsottua osanottajat pukeutumaan kasariteeman mukaisesti ja paikalle valui melko kirjavaa sakkia. Itselläni oli päällä vaaleanpunainen toppahaalari ja kaverin tekoparrasta väänsin itselleni todella jäätävän takatukan.
Nuotio saatiin tulille läheiseen laavuun että pulkkailijat pysyisivät lämpimänä. Tämä oli tosin hätävarjelun liioittelua sillä päivän tapahtumista ei nimittäin lämmikettä puuttunut. Väkeä alkoi valua paikalle ja itse kultakin löytyi povitaskustaan tai muusta piilosta pullo päivän teemajuomaa; minttuviinaa.
Ujo pulkkailu vaihtui riehakkaaseen, riskirajoilla liikkuneeseen ilakointiin mäessä ja laavun läheisyydessä.
Kellään ei ollu kylmä! Jounilla oli jopa niin kuuma että poloinen oksensi kiivetessään mäkeä ylös.
Paikalle oli myös saatu kamera ja oli ryhmäkuvan aika. Eihän ryhmäkuva ole mitään jos ei vähintään yksi perse nävy vai hä? Kuvaan saatiinkin lopulta kokonaan alaston suomalainen mies. Tätä näkyä oli myös todistamassa ja ihmettelemässä meillä siihen aikaan asunut brasilialainen vaihto-oppilas. Tätä on joulupyhät Suomessa. Valitettavasti brassille ei tarjoamani lämmikeviina maittanut ja hänen suoriutumisensa oli suht näkymätöntä. Oli hänellä kuitenkin sanojensa mukaan hauskaa ollut, enkä sitä epäilekkään, sillä meininki oli suoraan sekoilukomediasta.
Ilta alkoi hämärtyä ja oli aika jatkaa ilottelua jossain muualla. Katolta jokin aika sitten pudonnut kaverini tarjosikin lämmikkeenotolle hulppeat puitteet kotonaan. Näistä bileistä tulikin sitten melkoisen onnistuneet siitä päätellen, että kaikilta meni ennen baariin siirtymistä filmi poikki. Johtuneenko sitten kinkusta vai pulkkamäen väsymyksestä, tiedä häntä.
Viinaa tilsittiinkin sitten suht railakkaaseen tahtiin. Saunottiin, juotiin, saunottiin, juotiin, juotiin, painittiin… Paikalle oli myös saapunut naapuripitäjästä pari nuorta simpsakkaa emäntää, jotka oli myös biletuulella. Kamerasta löytyi aamulla kuvia missä oli hyvän muotoinen nuoren naisen persaus ja vieressä kaverini näyttämässä peukkua. Goodtimes, goodtimes.
Tästä eteenpäin kukaan paikallaolijoista ei muista enää mitään. Loppu on siis kuulopuheiden perusteelta kasattu palapeli. Melko hauska palapeli onkin. Siirryttiin siis paikalliseen tanssiravintolaan, kuka milläkin menopelillä. Huhu kertoo että jotkut olivat intoutuneet avaamaan auton oven 80km/h vauhdissa ja luistelleen kengillä auton vieressä. Kuski teki hommasta kuitenkin lopun melko äkkiä. Ihme nipottaja saatana. Baarissa oltiin kännissä, siitä ei sen enempää.
Valomerkki, minne jatkamaan..? Päädyimme jostain syystä juuri pillua miestenvessassa nuolleen kaverini kanssa nukkumaan sen olohuoneen lattialle, jossa olimme illan saaneet korkeaan lentoon. Paikalle ei kuitenkaan muita eksynyt ja talon omistajakin oli teillä tietämättömillä. Näin ollen yllätys olikin aamulla suuri kun keräilin itseäni vieraan olohuoneen lattialta. Talo näytti siltä kun joku olisi tarkoituksella heittänyt kaiken irtaimen lattialle ja marinoinut koko kauneuden kaljalla ja muilla eritteillä. Olin juuri saanut housut jalkaan kun paikalle ilmaantui kaverini äiti, joka asui kyseisessä talossa. Luoja tietää mitä sen naisen päässä on juuri sillä hetkellä liikkunut.. Kaksi nuorta krapulaista miestä jotka ovat ilmeisesti räjäyttäneet olohuoneessa pommin. Onneksi äiti suhtautui kuitenkin tilanteeseen huumorilla ja tarjouduimme jopa siivoamaan. Keräsin kassillisen pulloja ja oksensin.
Paikalle saapui myös parhaillaan puoli vuotta ilman alkoholia ollut ystäväni, joka tosin oli myös ollut aivan tuhannen pillun päissään edellisiltana. Siivosimme lisää ja poistuimme paikalta. Makasin kylmässä autossa ja voin pahoin sillä aikaa kun kaverini söivät pitsaa kantapaikassaan. Olipahan pulkkamäki, saatana!

Olimme ystäviemme kanssa viettäneet jo pari päivää pahamaineisessa Playa del Inglesin lomakohteessa. Kehojamme oli kyllästetty koko reissun ajan aineella nimeltä alkoholi. Edellisenä päivänä nauttimani “sata Heinekenia” verotti kisakuntoani tuona iltana. Yksi seurueestamme oli jo jäänyt kaikkensa antaneena hotellille lepäämään.
Päätin toisen matkakumppanini Simon kanssa mennä istuskelemaan kantapaikaksi muodostuneen Havanna Clubin terassille, jota piti sympaattinen harmaahiuksinen kuubalaismies Antonio. Otimme oluet ja istuimme alas.
Hetken aikaa istuttuamme eräs viereisen pöydän vahvasti ryypänneen näköinen herrasmies tilasi itselleen 6 Jäger-maisteria. Mietin että no on poika kovassa kunnossa jos nuo selvittää. Hauskintahan tilanteessa oli, että kyseinen herrasmies istui yksin pöydässään. Antonion hän kuitenkin tunsi entuudestaan. Yksinäinen mies kaatoi ensimmäisen yksikön hirvilimua kurkusta alas ja irvisti todella kärsivän näköisesti. Tarkkakorvaisimmat kuulivat hänen maksansa kirkaisevan järkytyksestä.
Ei mennyt kuin hetki kun herrasmies huikkasi meille; “Guys can I sit on you´re table? ”
Emme sanoneet vastaan ja kohta pöytäseurueemme koko olikin kasvanut jo kolmeen janoiseen turistiin.
Miehen viisi jäegermeisteri-shottia oli edelleen juomatta. Hän tarjosi meille juomatta jääneitä shottejaan vedoten siihen ettei pidä jägermeisterista. Mietin että no onpa kaverilla jalo tapa lähestyä ihmisiä. Kumosimme yhdet shotit naamaamme ja aloimme vaihtaa kuulumisia. Kaveri oli kuulemma kotoisin Norjasta ja hitsasi työkseen. Hän oli vittuuntunut matkaseuraansa ja lähti tapaamaan vanhaa tuttuaan Antoniota, jonka terassilla parhaillaan istuimme.
Pian olikin jo toisten shottien vuoro, jota ennen Norjan vahvistus oli tilannut vielä 2 shottia Jägeriä mieheen. Nomitä vittua heppuhan sanoi ettei tykkää Jägeristä eikä kumpikaan meistäkään ollut sitä erityisemmin kehunut. No eise auta.. Loput shotit kumottiinkin hyvällä vauhdilla eikä aikaakaan kun pöydässämme istui kolme hiljaista miestä. Tyyntä myrskyn edellä, arvelin. Kaverini Simo oli nimittäin edellisenä iltana esittänyt raivoisimman koskaan näkemäni suihkulähdeyrjön. Hän oli näet niitannut aivan naurettavan määrän viskiä baaritiskillä juuri ennen sulkemisaikaa. Baarimikot olivat jo siivonneet lattian ja siirtäneet penkit yöasentoon. Olimme jo kaverini Jannen kanssa hyvän aikaa hoputtaneet elämänsä kunnossa ollutta Simoa lähtemään mukaamme, koska baari oli jo kiinni. Lähtö sai kuitenkin nopeasti tulta alleen kun katkarapuruskettunut mörköjiiriläinen Simo päätti oksentaa kaaressa olkansa yli baaritiskillä. Näky oli jäätävä, emmekä jääneet sitä pitkään ihmettelemään koska viskiyrjön siivoaminen ei erityisemmin houkuttanut.
Noin pitkän aasinsillan kautta takaisin Antonion terassille. Olimme siis kumonneet jekkushotteja melkoisella urakalla. Näin Simossa samoja oireita kun edellisiltana ennen raivoisaa purjoamista. Mietin että kohta tulee taas pojalta puklu. Yllätyin kuitenkin suuresti kun Norjalainen herra nousi yhtäkkiä ylös ja sanoi “excuse me boys..” Hän meni aidan luokse ja tähyili mahdollisia silminnäkijöitä. Niitä ei ollut, joten hän oksensi kaikessa rauhassa aidan yli kävelykadulle. Todella tyylikästä toimintaa, ajattelin. Tyylikkyys ja glamour loppui kuitenkin siihen paikkaan kun norjalainen tuli takaisin pöytään. Oli tullut näet Simon vuoro puhua norjaa. Simo vääntelehti tuolissaan hetken aikaa. Otti rennon asennon ja oksensi penkkinsä viereen terassille. Mies ei tehnyt elettäkään noustakseen pöydästä tai siirtyäkseen sivummalle. Spontaanein yrjö minkä olen eläissäni nähnyt. Kaveri tekee oksentamisesta taidetta, josta kerron myöhemmin lisää.
Siinä sitä sitten oltiin. Seurueestamme kaksi oli jo oksentanut ja kolmatta nauratti ja hävetti suunnattomasti, minua. Ilta jatkui vielä jonkin aikaa mojitojen merkeissä. Joita norjalainen meille tarjoili.
Todella jalo kaveri. Sääli etten muista hänen nimeään. Ennen pitkää ilta saapui kuitenkin päätökseensä ja oli aika hyvästellä baarin omistaja Antonio. Minä ja norjalainen vaihdoimme pari sanaa Antonion kanssa ja kiitimme illasta. Simo saapui myös paikalle ja taputti kuubalaismiestä olalle sanoen: “Sorry About the puke” ja tämän sanottuaan poistui paikalta. Tästä onkin sitten saanut alkunsa kaveriporukassamme tuo kyseinen lentävä lausahdus.